torstai 17. marraskuuta 2011

Valokuvatorstain haaste 225:ääni jonka kuulit kodin ulkopuolelta


Töistä palatessani kuulin kirkonkellojen harvatahtista kumahtelua. Se on aina ääni, joka pysähdyttää, koska kellojen sointi on merkki elämän rajallisuudesta: joku on siirtynyt jälleen tuonpuoleiseen...
Tämän kuvan olen ottanut jo lokakuussa.
Lähettänyt klo
Tunnisteet: , ,

7 kommenttia:

  1. Tiina Linkama17. marraskuuta 2011 klo 22.25

    Hieno tunnelmallinen kuva, sävykäs ja syksyinen, oikea loisto-otos.

    VastaaPoista
  2. Tapsu17. marraskuuta 2011 klo 23.43

    Todellakin upea ilta-usvakuva!

    VastaaPoista
  3. Kiiris18. marraskuuta 2011 klo 0.34

    Kaunis, kaunis! Kirkon valaistus taustalla, kellonkuminoineen oikein säväyttää!

    VastaaPoista
  4. Maisa18. marraskuuta 2011 klo 3.21

    Kiitos Tiina, Tapsu ja Kiirepakolainen! Kyseisenä iltana todellakin oli mahtava sumu, joka pehmensi tunnelmaa ja sai valot hehkumaan...

    VastaaPoista
  5. Rentukka19. marraskuuta 2011 klo 1.35

    Kuulin saman äänen tänään. Ihan erilaista kuulla se päivällä kuin illalla. Hieno kuva!

    VastaaPoista
  6. Piri19. marraskuuta 2011 klo 7.17

    Kaunis sumukuva oman seurakunnan kirkosta! Nyt taitaa joki olla syvemmällä uomassaan.

    VastaaPoista
  7. marimeri21. marraskuuta 2011 klo 8.24

    Rauhoittavan äänen olet kuullutkin kauniin kuvan seuraksi.

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)